Dialogia osaamisesta: Opinnollistaminen vaatii vielä malttia tutkimusyliopistossa

Opiskelijan työnteon opinnollistamista on kehitetty pitkään ammattikorkeakouluissa, mutta yliopistoissa opinnollistaminen on selvästi uudempi asia niin käsitteenä kuin käytäntönä. Pitkän linjan kehittäjä Kimmo Mäki keskustelee opinnollistamisen ensimakuun päässeen Leena Ripatti-Torniaisen kanssa.

Kimmo: Korkeakoulujen rakenteelliset yhteenliittymät saavat mediassa suurta huomiota. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot erittelevässä duaalimallissamme on korkeakoulun suhde työelämään ollut keskeinen määrittäjä. Vilkasta keskustelua on käyty siitä, syöttääkö korkeakoulu valmistuvat opiskelijansa työelämän muotoiltaviksi. Entä kulkeeko korkeakoulu työelämän rinnalla, sitoutuen ajoittain vuorovaikutteiseen suhteeseen hankkeiden, harjoittelujen ja opinnäytteiden kautta? Vai pyrkiikö se löytämään luontevia kytköksiä korkeakoululähtöisten, työpaikkalähtöisten ja opiskelijalähtöisten toimintatapojen kautta? Loppujen lopuksi työelämäsuhteen laadussa ja laajuudessa on kysymys siitä, miten osaaminen ymmärretään. Miten sitä kehitetään ja edistetään ja missä sitä mahdollistetaan? Se, miten opinnollistaminen mielletään, on osa tätä isompaa jäsennystä.

Leena: Aivan! Tutkimusyliopistossa teoreettisten yliopisto-opintojen ja työelämän pedagoginen lähentäminen on ajoittain nuoralla tanssimista, jossa sanavalinnoilla voi estää tai edesauttaa horjahduksia. Opinnollistaminen on meille uusi käsite, jonka tavoitteet kannattaa avata laajoissa asiayhteyksissä. Tämän olen huomannut työskennellessäni teeman parissa osana Helsingin yliopiston koulutusohjelmauudistusta. Mahdollistan koulutusuudistuksen toteuttamista valtiotieteellisessä tiedekunnassa tiedekunnan yliopistonlehtorina. Helsingin yliopiston uusien tutkintojen selvimpiä muutoksia ovat kaikkiin tutkintoihin pakollisina sisältyvät työelämä- ja asiantuntijuusopinnot, joiden laajuus kanditutkinnossa on 10 op ja maisterintutkinnossa 5–15 op. Samalla kun uudet tutkinnonosat ajankohtaistivat kertaheitolla uudenlaisten opetus- ja oppimisratkaisujen tarpeen, on prosessi havainnollistanut minulle, miten herkästä prosessista tutkimusyliopiston työelämäyhteydessä on kysymys. Minulle kyse on ennen kaikkea pedagogisista ratkaisuista, joiden myötä opiskelijat opiskelevat tutkintojen teoreettista ja käsitteellistä sisältöä autenttisten tilanteiden ja tapahtumien kautta, vuorovaikutuksessa yliopiston ulkopuolisen yhteiskunnan edustajien kanssa ja omaa toimintaansa tarkastellen. Tällä tavalla sanoitettuna on uusille tutkinnonosille myös tutkimusperusta professori Päivi Tynjälän työssä, ja samaan integratiiviseen pedagogiikkaan voitaisiin nojautua kaikessa opetuksessa, tekemättä jyrkkää eroa tieteenalakohtaisten opintojen ja työelämä- ja asiantuntijuusopintojen välille.Työelämä- ja asiantuntijuusopintoja ei aina kuitenkaan mielletä näin. Uudet opinnot kohtaavat sen sijaan usein ennakkoluuloja ja ne saatetaan mieltää tunkeutumisena yliopiston ja tieteen autonomian alueelle.
Opiskelijan työnteon opinnollistaminen on tästä lähtökohdasta retorisesti räjähdysherkkä ehdotus. Siinä missä koulutusohjelmissa on totuttu rutiininomaisesti hyväksilukemaan opiskelijan jo toteutunutta työntekoa työharjoitteluna, mahdollistaisi opinnollistaminen kuitenkin eteenpäin suuntautuvan ja tutkinnon osaamistavoitteisiin kiinnittyvän suoritusmuodon tutkinnon työelämäjaksolle. Opinnollistaminen olisi siten pedagogisesti selvästi perustellumpi ratkaisu kuin jo toteutuneen työnteon hyväksilukeminen.

Kimmo: Luulen, että kenkä puristaa siksi, että tieteellinen osaaminen ja työstä nouseva osaaminen hahmotetaan toisilleen etäiseksi. Olemme kehittäneet ammattikorkeakouluverkostoissa osaamisperustaisuutta vuodesta 2010 alkaen aktiivisesti ja joutuneet ottamaan suhdetta korkeakoulumaisuuteen alusta alkaen. Teoria, viitekehys, tietoperusta, millä tavalla tahansa kutsummekaan tätä elementtiä, on luonnollisesti keskeinen korkeakoulumaisuuden tunnusmerkki. Meille se on reflektion välinen, jäsentäjä, peilaava sapluuna, joka vuorovaikuttaa yhdessä työelämän ilmiöiden kanssa. Jotta kykenee vuoropuheluttamaan tietoa ja taitoa tai teoriaa ja käytäntöä, edellyttää se oppijalta sekä asiantuntijalta tutkivaa ja kehittävää työotetta. Tämä on lähtökohta amk-opiskelulle. Ammattikorkeakoulussa hyväksilukeminen erotetaan työn opinnollistamisesta. Hyväksilukeminen on toteava prosessi, jossa muualla hankittu opintokokonaisuus tai muu vastaava hyväksytään osaksi nykyisiä opiskeluponnisteluja. Onnistuessaan opinnollistaminen pyrkii yhdistämään teoriaa ja parhaillaan hankittavaa osaamista esim. työ- ja järjestökentiltä.  Ohjaajan tehtävä korostuu, kun oppija opettelee reflektoimaan alan teoriaa aitoon ilmiöön, toimintaan, jossa hän on hankkimassa osaamista. Asiantuntijaosaamisen kehittymisen suhteen ollaan tuolloin oleellisen äärellä. Opiskelija kehittää kykyään yhdistää teoriaa ja käytäntöä, samalla kehittäen työtään ja haastaen alan tutkimusta. Parhaimmillaan opinnollistaminen antaa uusia täkyjä tutkimusperustaiseen työskentelyyn, eikö?

Leena: Kyllä! Tutkimusyliopiston uudet työelämä- ja asiantuntijuusopinnot kannattaisi tunnistaa yliopiston yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen muotona ja mahdollisuutena saada uutta näkemyksellisyyttä tutkimukseen. Työelämäjakson vaihtoehdot valtiotieteellisen tiedekunnan opetussuunnitelmassa 2017-2020 ovat: Työelämäprojekti joko ohjelmien omina projekteina tai tiedekunnan koordinoiman opetuksen yritysyhteistyön kautta, vapaaehtoistoiminnan kentälle sijoittuva työelämäjakso, jonka ohjeistuksessa harjoittelemme opinnollistamista, yliopiston tukema korkeakouluharjoittelu ja toteutuneen työkokemuksen hyväksilukeminen sekä koulutusohjelmien omasta opetuksesta tunnistetut työelämäjaksoiksi sopivat kurssit. Työelämäjaksoa ja kaikkia opintoja tukee meillä lisäksi uusi pakollinen asiantuntijavalmiuksien kehittymistä tukeva opintojakso.Koska työelämä- ja asiantuntijuusopintoja sisältyy sekä alempaan että ylempään yliopistotutkintoon, suosittelee meidän tiedekuntamme korkeakouluharjoittelua vasta maisterivaiheessa. Kandivaiheessa korostuvat siten lyhyet työelämäjaksot opetussuunnitelman muiden vaihtoehtojen kautta. Millaista lisäarvoa opinnollistamisen näkökulma toisi opetussuunnitelmaamme?

Kimmo: Työelämäjaksonne sapluuna on oikein mainio väline korkeakouluoppimisen ja työn yhdistämiseen. Kyse on nyt vain siitä, miten miellätte sen mahdollisuudet, millaiset odotukset ja tavoitteet sille asetatte. Millaisia asiantuntijoita haluatte kouluttaa? Uskon, että kaikissa vaihtoehdoissa teorian ja käytännön kytkös on oleellinen ja sen analysoiminen, tutkiminen ja tulkitseminen edellyttävät tutkivaa ja kehittävää työskentelyä. Juuri tutkiva ja kehittävä työskenteleminen olisi kandivaiheen lyhyissä työelämäjaksoissa oiva opiskeltava toimintamalli. Työelämäjaksothan ovat itse asiassa henkilökohtaisia ”mikrotoimintatutkimuksia Opinnollistamisen lisäarvoa koskevaan kysymykseesi vastaan kuten pragmatisti vastaisi: ”Tiedolle ja teorioille syntyy merkitys vasta, kun niitä soveltavat ympäristössään toimivat elävät olennot.”

Leena: Uusien tutkinnonosien selvänä haasteena hahmottuu tutkimusyliopistossa se, että työelämä- ja asiantuntijuusopintojen ei voi edellyttää vievän kovin paljoa opettajien aikaa. Mikä on opettajan tärkein tehtävä silloin, kun opiskelijan työntekoa opinnollistetaan? Entä tärkeimmät tehtävät?

Kimmo: Ohjaus, ohjaus, ohjaus. Myös yliopiston opettaja ohjaa oppimisen taitoihin. Jos Mitä enemmän työelämä- ja asiantuntijuusopintoja edeltävissä vaiheissa on opiskeltu sekä harjoiteltu tutkivaa ja kehittävää työtapaa ja oppimista, sitä vähemmän opettajan tarvitsee vuodattaa pedagogista hikeään. Mitä tulee opinnollistamisen termiin, sitä ei ole pakko käyttää, jos samaan päästään notkeammin muuta kautta. Voimia opetuksen uudistamiseen antaa se, että työssä toteutuvan osaamisen kehittymisen merkityksen tunnustaminen ja opinnollistaminen eivät ole opintojen pinnallistamista. Päinvastoin!

Kirjoittajat:
Leena Ripatti-Torniainen
Tiedekunnan yliopistonlehtori, FT, opettajan pedagoginen pätevyys
Valtiotieteellinen tiedekunta
Helsingin yliopisto

Kimmo Mäki
KTT, KL, Yliopettaja
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu


Yhteistyökumppanit